Ennakko-odotusten mukaa pöllöt ovat pitäneet viime aikoina niin kiireisenä, että ei ole juuri tännekään ennättänyt kirjoitella. Pöllönpesien määrä lähentelee jo 100:n rajaa, vaikka mukana on vasta kolme aikaisinta lajia, eli viiru-, lehto- ja helmipöllö.

Nämä kovasta maailmasta onnellisen tietämättömät nuoret lehtopöllöt torkkuvat haljenneen kolohaavan uumenissa. Luomupesä on tähän maailmanaikaan todellinen harvinaisuus ainakin näillä kulmilla. Sellaista ei tule vastaan edes joka vuosi

Näillä nuorukaisilla on nykyaikaisten normien mukainen asunto ja vanhemmat jotka ehkä hemmottelevat lapset pilalle tarjoamalla aamupalaksi liito-oravaa.

Pöntöillä kiertäessä ei paljon ihmisiä tapaa, mutta ne joita tapaa, ovat lähes poikkeuksetta hienoja ihmisiä. On mökkiläisiä, jotka suhtautuvat positiivisesti viirupöllöön, vaikka se on vienyt hatun päästä pelästyttänyt pahanpäiväisesti. On todellisia luonnonystäviä metsien kulkijoita, joilta löytyy uskomattomat määrät meille mielenkiintoista tietoa ja havaintoja.
Vaan missä ovat ne mikkihiiret ja muut metsästäjät, joita tätäkin blogia on riittänyt kommentoimaan. Onko heitä virtuaalitodellisuuden ulkopuolella olemassakaan, tai jos on, käyvätkö he koskaan neljän seinän ulkopuolella?

Lisää kuvia yhdeltä retkipäivältämme, jolla oli mukana melkoinen joukko kiinnostuneita vieraita löytyy täältä:
http://lassikujala.1g.fi/kuvat/Retket/Retki%2025.4.2009/