En muista, kuka oli sen metsäteollisuutta edustava "hengen jättiläinen", joka keväällä tiedotusvälineissä uhosi että viimeisetki metsät olisi Suomesta kaadettava talvisodan hengessä, ennen kuin metsäteollisuus sulkee tuotantolaitoksensa täällä ja siirtyy kokonaan raiskaamaan metsiä rajojemme ulkopuolelle.
No oli se hemmo kuka tahansa, niin hänen sanansa on otettu metsänomistajien syvissä riveissä vastaan positiivisessa hengessä ja tosissaan. Talvisodan hengessä on metsäorganisaatio käynyt viimeisten metsien kimppuun koko motoarmeijan voimin ja pyrkii raiskaamaan ja hävittämään suomalaismetsät viimeiseen aariin.

Sinänsä vetoaminen talvisodan henkeen oli metsäteollisuudelta poikkeuksellisen rehellinen kannanotto. Kun olisi vielä sanottu, että tarkoitettiin sitä henkeä, joka innoitti talvisodan voittanutta itäistä naapuriamme, oltaisi asia kerrankin sanottu juuri niin kuin se on.

Eikö muuten olekin kätevää, että lakia voi rikkoa jos on valikoivasti näkevä. Valikoiva näkö taas lienee motokuskin perusvaatimuksia. Motolla nimittäin saa, ja pitää, hävittää rajattomasti rauhoitettujen lintujen pesiä.
Tuorein omalle kohdalle osunut esimerkki on kotoisin Valkealasta. Siellä entisen kaatopaikan ympärillä sitkeästi asuneelta kanahaukalta on kaikki pesät jo vuosikausia kaadettu yksi toisensa jälkeen. Ennen tätä kesää ne on tosin kaadettu, edes vähäistä sivistystä osoittaen ja lain kirjainta noudattaen, pesimäajan ulkopuolella. Nyt on sivistyksen viimeinenkin pintasilaus poljettu "talvisodan hengessä" suohon ja pesä kaadettiin poikasvaiheen loppupuolella.
Vahingosta ei voi olla kyse, sillä motokuski joka ei näe kaatamassaan puussa olevaa kanahaukan pesää, tarvitsee opaskoiran sekä motolle löytääkseen, että työvuoron loppuessa sieltä poistumiseen. Näin sattumalta motokuskin - hänellä ei koiraa ollut.


Jos motokuski Valkealassa olisi ollut näkökykyinen tai rehellinen, hän olisi suorittanut valtiolle korvauksena näiden poikasten hävittämisestä 757€.