Nyt maaliskuisena kesäsunnuntaina kuitenkin suuntasimme askeleemme metsiin ja vainioille, jossa kiurut lauloivat ja perhoset lentelivät. Sitruunaperhosia oli kymmenittäin ja nokkosperhosiakin jo muutamia.
Pöllönpönttöjen tarkistuksen aloittamiseen on liian aikaista, joten keskityimme korpinpesien etsintään ja nuolihaukoille tarkoitettujen keinopesien asennuksiin.
Vanhoilta korppireviireiltä löytyikin muutamia rakennettuja pesiä ja varoitellen ronkkuvia korppiemoja. Toisaalta vuosikymmenet asuttuna olleita pesäpaikkoja oli myös ilman asukkaista. Kaikenkaikkiaan korpilla menee kuitenkin Suomessa kohtalaisen hyvin ja kanta on voimistunut selvästi muutaman vuosikymmenen takaisesta.
Retken toinen teema oli keinopesien vienti hyviksi todetuille nuolihaukkapaikoille tai -reviireille.
Nuolihaukan keinopesien viennin motiivi ei ole niinkään asuntopulan helpottaminen, vaan rengastustoiminnan helpottaminen. Nuolihaukan pesä kun on hyvin usein todella vaikea löytää ja kun se löytyy, on se yleensä aivan männyn latvassa. Kuusi on paljon mukavampi kiivetä ja nuolihaukan kannalta puulla ei ole väliä. Kolme uutta pesää vietiin, ja toiveena olisi nähdä niistä ensi kesänä ainakin jossakin tällainen perheidylli.
Kuvan keinopesässä on nyt pesinyt nuolihaukka neljänä peräkkäisenä vuotena.
Retki päättyi puolille öin kestäneeseen pöllöjen kuunteluun. Odotusten mukaisesti pöllöjä ei paljoa kuultu, mutta yksi varpuspöllö ja pari huuhkajaa kuitenkin. Toisella reviirillä olivat molemmat huuhkajaemot äänessä ja naaraan väkätys kuului lupaavasti aivan tekemämme pesälaavun kohdilta.
Yön kuluessa totesimme jälleen moneen kerrtaan, että pöllökuunteluiden äänimaisema on melko radikaalisti muuttunut vuosikymmenten takaisesta. Nyt kaikkialle kuuluu laulujoutsenten öinen mekastus. Se on hienoa!
Kommentit