Katselin huuli pyöreänä ja kasvavan järkytyksen vallassa eilistä MOT:n ohjelmaa susista ja poroista.
Olen nähnyt runsaasti Martti Backmannin toimittamia ohjelmia, mutta tämä oli ensimmäinen, jota voisi kuvailla sanalla asiaohjelma, tai peräti dokumentti.
Raikuvat aplodit Backmannille!!

Susihysteria on muutenkin saanut kohtuuttomat mittasuhteet ja nykyihmisten luontosuhdetta tuntuukin leimaavan voimakkaasti pelko. Pelkoa synnyttää normaalisti tuntemattomat asiat ja tapahtumat. Siksi on erikoista, että tämän hysteria-aallon harjalla surffaavat metsästäjät. Pari päivää sitten ammuttiin Lieksan Kontiovaarassa isäntänsä seurassa ulkoillut schäfer. Ennenkuulumatonta ei tietenkään olisi ollut sekään, että isäntäkin olisi epähuomiossa ammuttu. Sellaistakin sattuu vuosittain.

Huomionarvoita tapauksessa on, että koira ammuttiin kaukana asutuksesta, joten vaikka se olisi ollukin susi, sitä ei mitenkään olisi voinut pitää ns. häirikkösutena. Valtaosalla häirikkösusille tarkoitetuista luvista ammutaankin ensimmäinen kohdalle osunut susi - ja suden puuttuessa näköjään muukin nelijalkainen kelpaa.
Jokainen häirikköluvalla ammuttu erämaasusi, tai salametsästyksen seurauksena henkensä heittänyt susi pahentaa häirikkösusiongelmaa. Kannan elinvoimaisena pitäminen edellyttää tiettyä minimikokokoa, ja mitä lähempänä ollaan tätä minimiä, sitä tiukemmassa ovat luvat "häiriköille.

Ongelman hoito edellyttäisi minusta metsästäjien moraalisen selkärangan löytymistä. Etsintävaiheessa koko porukka tulisi irroittas susiongelman hoidosta. Häiriköt pitäisi hoitaa petoasiantuntijoiden toimesta ja salametsästystä suitsia rangaistuksia koventamalla ja valvontaa lisäämällä.