Seuraavana listalla ovat nisset ja pandarit, eli varpushaukat ja sääkset.
Eilen vietimme hienossa kelissä monipuolista rengastuspäivää. Rengastussesongin kääntyessä lopuilleen vähenevät määrät, mutta lajikirjo kasvaa. Nyt laitoimme hilut kinttuihin viimeiselle lehtopöllön poikaselle, töyhtöhyypille, kuoveille, ruskosuohaukoille, kurjelle, varpushaukoille ja kalasääskille.


Sääksen pojat makasivat perinteisen apaattisina ja velttoina pesän pohjalla koko rengastuksen ajan. Näiden poikasten emo on yhtä arka ja säyseä kuin jälkikasvukin. Kyse on varmasti perinnöllisestä käyttäytymispiirteestä.
Perjantaina on vuorossa ainakin yksi pesä, jossa emot syöksyvät yleensä kohti päätä hipoen ja nuoriso riehuu ja häiriköi koko toimituksen ajan. Näiden äärevien käyttäytymismuotojen välimuotoja tapaa melko harvoin.


Tästä sirosta söpöliinistä kehittyy tuota pikaa lentotaituri ja pikkulintujen kauhu. Se oli viiden poikasen sisarusparvesta pisimmälle kehittynyt, vaikka naaraspoikaset olivat varpushaukalla tietysti kooltaan suurempia.