Retkelle lähdettiin vasta iltapäivällä, mutta lopusta venytettiin sitten yli puolen yön.
Lehtopöllöjen vanha pesintäennätys menikin rikki melko nopeasti. Uusi ennätys on nyt 21 ja lisää tulee melko varmasti vielä joitakin pesiä. Pari helmipöllön pesääkin löytyi, mutta toisen oli näätä jo ehtinyt rokottaa.


Tonen kuitenkin hyppäsi haaviin ja sai kihlat kinttuun.


Kun aikaisemmin oli puhetta siitä kolopeilistä, niin laitan tähän kuvan josta näkyy miltä tämä kolmella LED-valoilla varustettu tekniikan viimeinen sana näyttää.

Hämärän laskeuduttua jatkui retki pöllöjä kuunnellen. En tiedä, oliko se kuutamon ansiota, mutta pöllöilläkin tuntui olevan enemmän sanottavaa kuin koko keväänä aiemmin. Huuhkajat ja varpuspöllöt tosin loistivat poissaolollaan.
Kevään ensimmäinen sarvipöllö nähtiin saalistelemassa pellon päällä ja vähän myöhemmin se puhalsi vaimean huunsa läheisestä metsäsaarekkeesta.
Seuraava laji olikin todella iloinen yllätys. Näillä kulmilla vain erittäin hyvinä myyrävuosina esiintyvä suopöllö puputti matalaa soidinkutsuaan idyllisessä maalaismaisemassa.
Kun vielä löysimme meille entuudesta tuntemattoman viirupariskunnan ja aivan toistaiseksi tarkastamattomalla pöntöllämme puputtavan helmipöllön, voi retkeä kuvaillessa käyttää melko runsaasti superlatiiveja.

Tähän aikaan yö on muutenkin täynnä erilaisia ääniä - joutsenia, lehtokurppia, kaulushaikaroita, taivaanvuohia...
Kun vielä pimeys peittää armeliaasti päivällä niin masentavilta näyttävät kaikkialle levittäytyvät hakkuuraiskiot, suosittelen kaikille lämpimästi retkiä öiseen maalaismaisemaan.


Kaiken kruunasi hehkuvan keltaisena noussut täysikuu.