Keväällä ajattelin utopistisesti, että kirjoitan rengastuskauden etenemisestä vähintäänkin viikoittain. Jossain syvällä sisälläni ymmärsin kyllä, että ajatus on tuomittu epäonnistumaan. Kevät ja alkukesä ovat liian hienoa aikaa käytettäväksi tietokoneella istumiseen.
Täysin kuollut blogini ei kuitenkaan ole ollut. Muutama toimittaja ja anonyymi kirjoittelija ovat ystävällisesti pitäneet täällä  eloa yllä. Siitä heille nöyrä kiitokseni.

Nyt on linnuista jäljellä enää muutama laji, joten kesä alkaa kääntyä lopuilleen. Tällä viikolla olen aloittanut nuolihaukkojen ja sääksien rengastuksen. Molemmilla linnuilla on minulle aivan erityinen merkitys.
751017.jpg
Sääskillä olen aloittanut rengastukseni,
729831.jpg
ja nuolihaukka on minusta linnuista kaunein.
Nuolihaukka on myös monessa suhteessa vaativa laji. Se lienee yhtä yleinen kuin tuulihaukka, mutta vuosittain niitä rengastetaan vai alle 200, kun tuulihaukkojen rengastusmäärät ovat nousseet jo yli 10.000.
Tuulihaukat asuvat yleensä latojen päätyihin asetetuissa pesälaatikoissa. Ne on siis helppo löytää ja rengastaa vaikka nappaskengissä.
Vanhoissa variksen pesissä asuva nuolihaukka on toista maata. Sen pesä on petolinnuista mehiläishaukan ohella ehkä vaikein löytää. Ja vaikka sen löytäisikin, niin usein aivan männyn latvassa olevalle pesälle on melko työlästä kiivetä. Tänä vuonna, kun myyränsyöjillä on pesinnässä selvä välivuosi, olen ajatellut keskittyä enemmän tähän korentospesialistiin. Ensimmäiset kolme poikasta on vasta renkaissa, mutta tavoite on päästä vähintään 20:n rengastettuun poikaseen.