En jaksa ymmärtää tätä loputonta napinaa eläkkeiden taitetusta indeksistä. Se ei suinkaan ole edes eläkkeiden suurin ongelma, jos ongelma ollenkaan.
Työeläke on palkan jatke. Markkinatalouteen perustuva näkemys on, että palkka perustuu työn tuottavuuteen ja palkan korotus perustuu tuottavuuden kasvuun. Eläkeläisen työn tuottavuus ei kai mitenkään voi kasvaa, joten miksi heille kuuluisi jatkuva ja automaattinen reaaliansioiden nousu. Taitettu indeksi, joka seuraa siis 80%:sti elinkustannusindeksiä, pitää eläkeläisten elintason vakaana. Se viidennes, joka taitetussa indeksissä tulee palkkaindeksistä, takaa vielä lievän elintason nousunkin.
Suurin epäoikeudenmukaisuus eläkkeissä koskee minusta kansaneläkkeen tasoa. Ne, lähinnä naiset, jotka ovat kasvattaneet kotona lapsia ja tehneet yhteiskunnan kannalta arvokasta palkatonta työtä, saavat nyt törkeän pientä eläkettä. Täyttä työeläkettä nauttivien pohjaosan leikkauksesta en olisi tätä taustaa vasten kovinkaan pahoillani.
Myös ajatus, että tässä oltaisi rikottu jokin eläkeläisten kanssa tehty ikuinen sopimus, on vähän huteralla pohjalla. Sopimukset nykyisten eläkkeiden suhteen kun ovat tehneet nykyiset eläkeläiset ollessaan vielä työssä ja päätöksenteon vallankahvassa.

Mutta vaalit eivät ole pelkää rahasta tappelemista, vaan ihmisillä on muitakin arvoja kuin euro. Sanotaan että ikä tuo lisää viisautta. Luotankin siihen, että tulevissa vaaleissa moni eläkeläinen antaa äänensä sen puolesta, että tämä maapallomme pysyy elinkelpoisena heidän omille lapsenlapsille ja lukemattomille sukupolville vielä heidän jälkeenkin. Lapsissa se on eläkeläistenkin tulevaisuus, joten kysymys "ketä lapsesi äänestäisi" on aina ajankohtainen.

(Kirjoitus julkaistu Kouvolan Sanomissa 15.3.2007)