Sääksillä on pesinnät näillä kulmilla mennyt melko normaalisti. Yhdeksästä asutusta pesästä on löytynyt 23 poikasta. Jokunen reviiri on vielä tarkastamatta.
Mökin pihasta löytyi aamulla tämä hauskan värinen kyy. En muista koskaan näin oranssia yksilöä nähneeni. Kiikutin sen turvaan vanhemman polven kyyvihalta muutaman kilometrin päähän.
]]>Eilen heitettiin linturetki, joka oli tämän vuoden mittakaavassa "rengastuksen juhlaa". Yhteensä kuuden lajin edustajien koipiin laitettin kihloja 18 kappaletta.
Tosin osa näistä oli petolinturengastajalle lähinnä sijaistoimintaa, eli palokollin poikia ja tyttöjä...
Ensimmäiset viirupöllön poikasetkin rengastettiin Teemun nukuttaessa niiden mammaa.
Positiivisen yllätyksen puolelle on laskettava tuulihaukkojen pesintä. Vasta neljä reviiriä on tosissaan katsottu ja jokaisessa oli pesintä menossa. Ensimmäsessä jo poikasiakin kuoriutunut.
]]>Toisin kuin E-R väittää, Ilmastonmuutos ei ole "ilkeä ongelma" siksi, että se olisi moniulotteinen ja vaikea.
Ilmastonmuutos on "ilkeä ongelma" samasta syystä, kuin kaikki muutkin addiktiot - ongelmakäyttäjä haluaa löytää ratkaisun vain sellaisista toimintatavoista, jotka mahdollistavat ongelmakäytön jatkamisen. Tässä tapauksessa wattiholismin.
Wattiholismin ilmiasut vaihtelevat muista addiktioista tutulla tavalla. Osa ihmisistä on muita lahjakkaampia harjoittamaan itsepetosta ja he kykenevät vakuuttamaan itselleen, että mitään ongelmaa ei ole.
Osa (kuten Eija-Riitta) vastustaa kaikkia käytäntöön siirrettävissä olevia ratkaisuja ja pyrkii antamaan vaikutelman, ikään kuin hän olisi tosissaan etsimässä ratkaisua "jostain muualta". Niinhän ei tietenkään ole, vaan jokaiseen toteuttamiskelpoiseen ratkaisuun Eija-Riitta toteaa "väärin sammutettu".
Vaikka nämä wattiholistien ryhmät näyttävät elävän täysin eri todellisuuksissa ongelman olemassaolon ja myöntämisen suhteen, he löytävät aina toisensa toverillisessa hengessä. Niin myös siellä Korholan blogissa. Intuitiivisesti molemmille ryhmille on selvää, että näennäisestä periaatteellisesta vastakkainasettelusta huolimatta tavoite on yhteinen - lisää kilo-, mega-, giga, ja terawattitunteja. Ja mielellään tietysti nykyistä kovemmista aineista, kuten uraanista.
Todellisuudessa ilmastonmuutos on monisyinen ongelma, mutta sen ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia. Päästöjä on vähennettävä vähentämällä kaiken toiminnan ominaispäästöjä, vähentämällä kokonaiskulutusta ja kääntämällä väestökehitys laskevaksi.
Kokoomuksen mepille ongelman "wicked" luonne syntyy siitä, että näistä kolmesta kaksi on vastoin puolueen keskeisiä dogmeja, jonka mukaan ihmisiä on loputtomasti kannustettava kuluttamaan enemmän ja lisääntymään tehokkaammin.
Tavallisia ruotsalaisia metsästäjän reppanoita sen sijaan tarvittiin noin 500 lahtaamaan yksi susi. Kun lupa oli saatu 27:lle sudelle, niin näitä vain tuliaseen kanssa metsään uskaltavia "urhoja" tarvittiin 12000. Todellinen määrä oli huomattavasti suurempi, sillä vain seurueen johtajan tuli ennakkoon ilmoittautua lahtiin.
Kolme asiaa tuli minusta tämän lahdin myötä selväksi.
1) Ruotsalaisella poliittisella eliitillä ei paljoa järki päätä pakota.
2) Puheet siitä, että hyvin harkitulla ja ongelmayksilöihin suunnatulla metsästyksellä susikanta voidaan pitää ihmisarkana, voidaan ainakin Ruotsissa lopettaa.
3) Puheet siitä, että metsästys on saalista kunnioittavaa, rehtiä ja arvostettavaa toimintaa, voidaan myös lopettaa. Ruotsin suunniteltu susijahti oli todellisuudessa massahysterian vallassa heiluneiden kaunaisten reppanoiden toteuttama lahtaus. Se ei täytä juuri mitää niistä periaatteista, jota ainakin suomalaisten metsästäjien eettinen ohjeisto pitää sisällään.
]]>Jälleen kerran Backman onnistui olemaan ylättämättä uskolliset katsojansa - puoli tuntia puolitotuuksia ja puolikuivasta pullasta nypittyjä rusinan puolikkaista.
Tutkivan jounalismin periaate pitäisi minusta ola jokseenkin sama kuin tieteellisen tutkimuksen - avoimin mutta kriittisin mielin etsitään uutta tietoa ja uusia näkökulmia asioihin.
Backmannin toimittamissa MOT-ohjelmissa kaikki mikä tulee tuutista ulos, on aina täydellisesti ennakoitavissa ennen ohjelman alkua. Voiko tällainen ohjelma formaatti olla tutkivaa journalismia, vai onko kyse verovaroilla tuotetusta Backmannin henkilökohtaisesta terapiasta?
Tiedemaailma ei poikkea muusta inhimillisestä toiminnasta mitenkään, vaan sieltä löytyy virheellisiä ja puutteellisia tutkimuksia, ja jopa selviä tiedehuijauksia. Näistä löytyy myös ilmastotutkimuksessa kymmeniä tai jopa satoja esimerkkejä. Olennaista on kuitenkin, että ne muodostavat vain mitättömän murto-osan siitä tutkimuksesta, johon tiedeyhteisön paradigma perustuu. Toimittaja, joka keskittyy näihin poikkeuksiin, mutta jättä pääosan aineistosta huomioimatta, ei ole minusta kovinkaan ammattitaitoinen tai rehellinen.
Ohjelmassa Atte "Eija-Riitan mies" Korhola sanoi, että virheelisistä tuloksista toistuvasti kiinni jääneen tutkijan uskottavuus kärsii. Niin varmasti onkin.
Mutta kuinka käy patologisesta valehtelusta toistuvasti kiinnijääneelle toimittajalla? Ainakaan MOT:n tuottajan Matti Virtasen silmissä toimittajan uskottavuus ei valehtelun seurauksena näytä laskevan, vaan päinvastoin. Kertoisikohan tämä jotain tuottajasta itsestään?
Suomeenkin on nyt perustettu rosvopuolue. Puolueen nimi tosin viittaa merirosvoukseen, mutta puolueen aatteellinen ydin pyörii kyllä todellisuudessa aivan tavallisen kovalla maalla tapahtuvan varastelun ympärillä.
Jotain merkittävää on ilmeisesti yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tapahtunut, kun varastamisen laillistamisen ympärille voidaan nyktisin rakentaa poliittinen puolue. Vielä muutama vuosikymmen sitten varastaminen ja varkaat olivat paheksuttuja ilmiöitä, eikä kukaan täysissä järjissään ollut ihminen olisi liittynyt puolueeseen, jonka aatteellinen perusta lepää varastamisen varassa.
Nyt politiikkaan tuleva sukupolvi on elänyt pienestä pitäen maailmassa, jossa laiton kopiointi, eli varstaminen, on ollut arkipäivää. Heille on syntynyt mielikuva, että kyllä joku jossain valmistaa heille jatkossakin varastettavaa, koska joku sitä on tehnyt tähänkin asti.
Mielikuva on valitettavasti väärä. Piraattipuolueen ajama "kopiointiyhteiskunta" toimii niin pitkään, kun siitä vanhasta "uutta luovasta yhteiskunnasta" riittää perintöjä. Loputtomasti niitä ei riitä.
Viikonloppuna käväisimme lähimetsässä puolukassa ja alle kahden tunnin keräsimme kaksistaan 70 litraa. Eikä tarvinut edes etsiä, vaan ainoastaan astu tieltä pois.
Jos pitää puolukoista, niin nyt jos koskaan kannattaa poiketa metsään. Tai oikeastaan haukkuuraiskiokin kelpaa
Hyönteisrintamalla maininnan ansaitsee muutaman vuoden tauon jälkeen saunapuun tekoa seuraamaan saapunut ampiaispuupistiäinen (Tremex fuscicornis)
Metsästäjien suhtatuminen pimeässä tai hämärässä metsästämiseen on vähintään omituista. Kaikki paheksuvat sitä, mutta samaan hengenvetoon todetaan että sitä ei tulisi kieltää. Miksi metsästäjä, joka ei itse metsästä hämärässä, eikä hyväksy sitä että muut metsästävät hämärässä, vastustaa metsästyksen kieltämistä hämärässä?
Minä en keksi muuta selitystä, kuin sen että näillä mielipiteitään julkisuudessa kertovilla metsästäjillä ei ole aivan puhtaat jauhot pussissa.
Nykyinen metsästyslaki sanoo että ammuttavan kohteen laji on varmuudella tunnistettava ennen ampumista. Eikö olisi valvonnan kannalta selvästi yksinkertaisempaa, jos metsästys olisi kiellettyä oloissa joissa normaali ihminen ei kykene lain kirjainta ja henkeä täyttämään? Nyt kun valvojan on kyettävä osoittamaan sitovasti, mitä pimeässä ampunut metsästäjä näki tai koki, ollaan tosiasiallisesti mahdottoman tehtävän edessä. Jos pimeässä ammuttu lintu sattumalta löytyy, vasta sitten voidaan todeta täyttikö metsästäjä lan edellytykset edes vahingossa. Tosin silloinkin on osoitettava yhteys raadon ja metsästäjän välillä.
Jutussa haastateltu metsästäjä ehdotti yhteistyötä lintujen tunnistustaidon parantamiseksi. Sellaistahan on jo tehtykin, mutta edes hyvästä lajintunnistustaidosta ei ole hyötyä tilanteissa joissa lajeja ei voida huonojen olosuhteiden vuoksi tunnistaa.
Lintuharrastajan ja luonnonsuojelijan tekemää tunnistusmateriaalia löytyy osoitteen http://www.riista.fi/ etusivulta.
]]>
Sääkset on jo saatu renkaisiin ja niillä pesintä sujui kohtuullisen hyvin. Renkaisiin tuli meidän alueeltä 33 poikasta.
Kesän viimeiset lajit ovat monessa mielessä "haasteellisia". Niiden pesien löytäminen on todella vaikeaa, vaikka ne eivät olekaan mitenkään harvinaisia.
Mehiläishaukat ovat kyllä viimeisinä vuosikymmeninä vähentyneet voimakkaasti, mutta siitä huolimatta niitä on selvästi enemmän kuin vuotuisista rengastusmääristä voisi päätellä.
Toinenkin myöhäisistä pesijöistä on merkittävässä määrin hyönteissyöjä ja pitää erityisesti sudenkorennoista. Nuolihaukka pesii lähinnä vanhoissa variksenpesissä ja niiden löytäminen kuusten ja mäntyjen latvoista on todella työlästä. Kun pesän alle ei juurikaan tule "kalkkeja", ei sen asutuksi toteaminenkaan ole aina kovin yksinkertaista. Kohtalaisen usen tulee kiivettyä pari "väärää" pesää ennen oikean löytymistä.
Mutta haastava laji on myös palkitseva ja nuolihaukka on erityisen kaunis lintu.
]]>