Kolmen päivän haukkaturnee on takana ja jalat alkavat vähitellen kuivua. Perinteinen haukkapoikueiden rengastukseen keskittynyt retki ei ole kai koskaan ollut näin märkä. Koko kolme päivää satoi niin, että kasvillisuus ei missään välissä kuivanut ja vaelluskenkien vesieristeet pettivät pahemman kerran. Iltanuotiolla jalat näyttivä aavemaisen kalpeilta...

Muuten retki onnistui hyvin ja renkaisiin saatiin satakunta haukkaa, muutamia pöllöjä ja nippu kuovin ja hyypän poikasia.

Itselleni kokonaan uusi tuttavuus näillä leveysasteilla oli suopöllö, jolla oli vielä pari poikasta pesässä ja loput ympäri hakkuuaukkoa.

Retkellä kokeiltiin myös aikaisemmin lähinnä nyrkkeilykilpailujen alla harrastettua "tuijotuskisaa". Tällä kertaa tämän henkien kamppailun voiton vei kaksikon nuorempi ja vanhempi kisailija poistui paikalta lentäen...

Johtava teema oli kuitenkin kanahaukat, joita rengastettiin tasan 30.

Otsikko ei tällä kertaa viittaa metsästäjien kommentteihin, vaan ajankohtaiseen pöllömaailman ilmiöön. Hämärän illalla laskeuduttua alkaa monen pellon reunassa nyt kuulua ruostuneen saranan kitinää muistuttavaa ääntä. Sarvipöllön poikaset siellä heräilevät nälkäisinä päiväunilta ja alkavat vaatia vanhemmiltaan vatsantäytettä.

Perusasennossa sarvipöllön poikanen pönöttää pystyasennossa hievahtamatta paikallaan. Vain pään liike seuraa mahdollista ohikulkijaa.

Jos tilanne tuntuu uhkaavalta, niin aina voi yritää näyttää todellista kokoaan isommalta ja vaarallisemmalta...

Pöllövuosi ja myyräkannat eivät vain näytä hiipuvan. Omalta rengastusalueeltamme on toistaiseksi löytynyt 126 pöllön pesää.

Huomenna on tarkoitus kuitenkin linturetken sijaan mennä Korian erämessuille keskustelemaan vaihteeksi suurpedoista. Siellä sitä voi tulla tuttuja vastaan useampiakin...

Kiertelin tänään siskonpojan kanssa tuulihaukkalaatikoita. Suuri osa niistä sijaitsee paikossa, joissa tapaa ihmisiä. Lähinnä maanomistajia, tai lähinaapurustoa. Lähes poikkeuksetta ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja kiinnostuneita linnuista.Tänään eräs mies kävi jopa kotoaan hakemassa akkuporakoneen ja puisen kannakeen, jolla korjattiin vähän rapistumaan päässyttä tuulihaukan asumusta

Vastaan tuli kuitenkin myös yksi säännön vahvistava poikkeus. Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö tuli oikein asiaa tehden jututtamaan, kun huomasi minun saapuneen kotinsa läheillä sijaitsevalle tuulihaukkalaatikolle. Hänelle oli näkemiseni jostain syystä aiheuttanut pakonomaisen tarpeen tulla kertomaan, että en ole erityisen pidetty henkilö niillä kulmilla.

Asian suhteen hän saattoi toki olla oikeassa, vaan tuski sellaista tietoa olisi kannattanut ainakaan sen sisältämän uutisarvon vuoksi lähteä minulle vartavasten kertomaan.
Visiittiin sisältyikin myös varsinainen missio. Petoyhdysmies halusi tuoda tietooni, että jos minulla ei ääni kellossa susiasioiden suhteen muutu, niin alkavat alueella linnunpöntöt putoilla. Asiasta on miesten ja mikkihiirten kesken kuulemma jo alustavasti keskusteltu.

Edelleenkän en voi kuin ihmetellä metsästäjien ajatuksenkulkua. Kenelle metsästäjät luuleva kostavansa, ja mitä, jos ryhtyvät pudottelemaan linnunpönttöjä?
Ja mitähän maanviljelijät ja metsänomistajat tuumivat, jos myyräkantoja kurissa pitävien haukkojen ja pöllöjen pesiä ryhdytään riistanhoitoyhdistyksen miesten ja mikkihiirten toimestä hävittämään? Eiköhän viimeistään tämä kevät ole osoittanut, että näillä koukkunokilla on kohtalaisen tärkeä tehtävä luonnossa.

Jos tästä kohtaamisesta voi jotain positiivista sanoa, niin petoyhdysmies kertoi nimensä, kun sitä kysyin. Tässä suhteessa Juha oli siis selkeästi mies, eikä mikkihiiri.
Toinen positiivinen asia on, että jos pöntöjä todellakin alkaa putoilla, niin tiedetään heti mistä organisaatiosta asiaan liittyviä yksityiskohtia voi ja kannattaa ryhtyä tiedustelemaan.

Onkohan riistanhoitoyhdistyksellä muuten jokin virallinen kanta sen nimissä toimivan petoyhdysmiehen esittämään "tulevaisuusvisioon"?

Keväällä 2007 kirjoitin navetan tuuletushormiin Elimäellä joutuneesta viirupöllöstä D-249901, alias Keke.
http://raukko.vuodatus.net/blog/438880
http://raukko.vuodatus.net/blog/440995

Nyt Keke, joka on siis oikeastaan naaras, on kontrolloitu rengastajakollegan pöntöstä pesivänä hyvin lähellä paikkaa josta se löytyi, ja johon se vapautettiin.

Tämä kuva ei kuitenkaan ole Keken kotipöntöstä, vaan muutama päivä sitten rengastettujen poikasten kotoa Luumäeltä.